Päivän sana 5.5.2019, sro.fi ja selitys siihen Sana elämään kommentaariraamatusta

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

1. Joh. 1:9-10

Sana elämään kommentaariraamattu:

1:8-10

Väärät opettajat väittivät, ettei synti riko yhteyttä Jumalaan (1:6) eikä ihmisellä ole luontaista taipumista siihen (1:8). Lisäksi he väittivät, ettei heissä ollut yhtään syntiä (1:10). Se oli valhe, jota Johannes vastusti. Kaikilla ihmisillä on syntinen luonto, ja kaikki tekevät syntiä. Kun ihminen tulee uskoon, hän saa syntinsä anteeksi, mutta uskoontulon jälkeenkin teemme syntiä ja synnit tulee tunnustaa. Sitä ei tehdä sen vuoksi, että ansaitsisimme Jumalan suosion. Synnit tunnustetaan siksi, että voisimme poistaa esteen, jonka synti on tuonut meidän ja Jumalan väliseen suhteeseen. Monien on kuitenkin vaikeaa myöntää virheitään ja epäonnistumisiaan edes Jumalalle. Kun tunnustamme syntimme ja otamme vastaan Jeesuksen puhdistavan anteeksiannon, myönnämme Jumalalle, että syntiset tekomme tai ajatuksemme ovat väärin ja haluamme kääntyä pois niistä. Tunnustaminen takaa, ettemme kätke syntejämme Jumalalta emmekä myöskään itseltämme. Tunnustamme samalla taipumuksemme tehdä syntiä ja luotamme siihen, että hän antaa meille voimaa taistella sitä vastaan. Jotkut tuntevat niin syvää syyllisyyttä, että tunnustavat samat synnit aina uudestaan. Toiset taas uskovat saavansa syntinsä anteeksi tunnustaessaan ne, mutta ajattelevat joutuvansa kadotukseen, jos heillä on tunnustamattomia syntejä omallatunnollaan kuoleman hetkellä. Kun tulemme Jeesuksen luokse, hän antaa anteeksi kaikki syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat. Meidän ei tarvitse tunnustaa menneisyyden syntejä aina uudestaan eikä pelätä, että Jumala hylkää meidät, jos emme pysy täysin puhtaina ja synnittöminä.