Muiden hyväksyntä

Tänään sydämelleni nousi aihe muiden hyväksynnästä. Olisi unelma, että kaikki rakastaisivat minua, mutta niin ei vaan ole eikä voi ollakaan. Kaikki eivät yksinkertaisesti voi vain tykätä minusta. Jokin piirre minussa saa toiset ihastumaan minuun, kun taas toista se ärsyttää tosi paljon. Kuitenkaan sillä mitä muut minusta ajattelevat ei pitäisi olla niin suurta merkitystä. Riittää, kun elän Jumalalle kuuliaisena ja itse hyväksyn itseni. Oma ego on tosin niin herkkä, että jos joku arvostelee minua pahasti, suutun tai loukkaannun. Tätä muiden arvostelua voi oppia sietämään ja itsekin koitan kehittyä siinä.

Jumalalle me kaikki kelpaamme tällaisenaan. Hän ei vaadi meitä muuttumaan vaan ohjaa meitä rakkaudellisesti kohti uutta, parempaa. Miten me ihmiset voisimme oppia näkemään kaikissa sitä hyvää, mitä Jumala näkee muissa? Miten voisimme suhtautua rakkaudellisesti jopa vihamiehiämme kohtaan? Jumalan sydän on niin suuri ja ihmeellinen, että siinä on jotain mitä tavoitella. Haluan kehittyä ihmisenä rakastamaan muita Jumalan kaltaisesti. Jumala hyväksyy juuri sinut sellaisena kuin olet. Olet arvokas, kaunis, täydellinen epätäydellisenä.