Nyt tiedän armolahjani

Kerran ollessani kirkossa olin pienryhmässä, jossa rukoiltiin toistemme puolesta. Kun rukoilin joidenkin puolesta, he sanoivat minulla olevan rauhallinen ja voimakas esirukoilijan lahja. Sillä tavalla voimakas, että siitä voimasta meni penkissä taaksepäin. Oli mukavaa tietää, minkä armolahjan Jumala minulle antoi, sitä kun olen aina välillä miettinyt.

Toisessa seurakunnassa, ROOTS-kurssilla, sydämeni alkoi pamppailla lujaa, kun opettaja puhui parantamisesta. Puhuimme myös siitä, miten Jumala puhuu meille mm. tuntemusten kautta, joten tämä oli varmaan Jumalan tapa kertoa, että minut (kuten kaikki muutkin uskovat) on kutsuttu parantamaan muita. Tämä opettaja kertoi, kuinka jotkut rukoilevat toisten puolesta ja ihmiset parantuvat. Mark. 16:18: ”He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi”.  

Kokeilin tänään tuota parantamista eräälle uskovaiselle ystävälleni, että ”Jeesuksen nimessä selkä parannu, aamen.” Ystäväni selkä on ollut jo pidempään kipeä. Kun kaverini pääsi kotiin, hän koki, että selkä ei enää ollut yhtä kipeä ja laittoi minulle siitä viestin. Jumala on ihmeellinen! Mutta mihin Jeesus pystyy, pystymme mekin Pyhän Hengen voimasta. Lainatakseni erään seurakunnan opettajan sanoja: ”Kun vastaanottaa Pyhän Hengen, saa Jeesuksen auktoriteetin. Eli pystymme tekemään kaikkia niitä ihmetekoja kuin Jeesuskin.”

Opettaja puhui, että aina ei heti parannu täysin. Voi kysyä toiselta, esim. selkäkipuiselta ennen rukousta, että mikä on kivun aste 1-10. Sitten kun on rukoiltu, niin kysytään uudestaan. Jos kipu pienenee, rukoillaan lisää kunnes kipu on poissa. Vaikka kipu ei täysin lähtisikään, niin vähempi kipu on silti parempi. Ja ei aina rukous tee parannusihmeitä, mutta kannattaa kokeilla.