Vihdoinkin valmistuin

Nyt koitti se päivä, milloin valmistuin. Neljä vuotta opiskelua takana ja nyt sitten valmistuin sosionomi kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Ihanaa, helpottavaa, mutta myös haikeaa.

Heräsin hyvissä ajoin valmistautumaan koulussa pidettyihin valmistujaisjuhliin. Pukeuduin mustaan ja keltaiseen ja jalkojani koristivat valkoiset korkkarit. Kun metro pysähtyi Kalasatamaan, huomasin samassa vaunussa veljeni, joka oli tulossa valmistujaisiin. Hyvä, ettei hänen tarvinnut suunnistaa yksin etsien oikeaa reittiä kouluuni. Metropysäkki on Redi -kauppakeskuksen kohdalla, joten on pakko kulkea Redin kautta koululleni. Se on kyllä aikamoinen sokkelo ja veljeni sanoinkin, että hyvä kun näimme ettei hänen tarvinnut yksin kulkea löytääkseen bussipysäkille, josta jatkoyhteys kouluun meni. Bussi tuli aika nopeasti, kun pääsimme pysäkille, joten aikaa suunnisteluun ei olisi ollut, jos halusi ehtiä kyseiseen bussiin.

                                                      

Olin veljeni kanssa ensimmäiset paikalla olevat juhlaväestä. Saimme valita minkä tahansa paikan. Se on aikaisessa olevien etuoikeus. ”Aikainen lintu madon nappaa.” Varasin yhtä paikkaa ihanalle kurssikaverilleni Annalle. Veljeni istui tovin vastapäätä minua, sillä vieraille oli varattu paikat toiselle puolelle ruokasalia. Viereemme tuli istumaan valmistumassa oleva sosionomi Sanna. Oli kiva tutustua häneen. Näin melkein kymmenen opiskelutoveriani siellä! Olipa mukavaa kokoontua vielä viimeistä kertaa opintojen saralla. Juhlistaa sitä, että opinnot ovat takana.

    

                                    

Juhlaohjelma oli hieno. Siellä oli sellisti ja viulisti soittamassa kauniita kappaleita. Tarjoilu oli pientä naposteltavaa sekä suolaista että makeaa. Kun astuin eteen hakemaan ruusun, veljeni tuli ottamaan kuvia. Kuvan ottaminen jatkui tilaisuuden jälkeen. Halasin hyvästiksi joitain kurssikavereitani. Ehkä näemme vielä! <3

Päiväni jatkui vielä äitini luona. Menin sinne juomaan kahvit ja syömään pullat. Äiti oli laittanut hienot juhlatarjoiluastiat. He antoivat minulle kortin ja punaisen ruusun. Kahvittelun jälkeen kävin vielä tapaamassa Hennaa Omenassa. Hän tarjosi minulle valitsemani juoman. Oli ihanaa juhlistaa valmistumistani myös Hennan kanssa. Hän sanoi, että minun täytyy olla ylpeä itsestäni.

Ompusta lähdin bussipysäkille. Siellä yhdestä bussista saapui kaksi teinipoikaa. Yksi heistä olisi ylittänyt moottoritien. Huudahdin hänelle, ettei kannata sekoilla. Hän oli turhautunut siitä, ettei Omenaan ollut suoraa tietä Länsiväylältä, kun piti vähän kiertää.

Aion vielä juhlistaa perheeni kanssa paremmin valmistujaisiani jonkin kakun ja juomien kera. Myös kumppanini kanssa minulla on juhlasuunnitelma.