Huolivapaa elämä?

Voiko ihminen koskaan lakata huolehtimasta? Onko huolivapaa elämä realistinen?

Jumala näyttää mulle tietään ja tuo rauhan mulle tätä hänen viitoittamaa tietä kulkiessani. Hän kattaa tien erinäisillä merkeillä sanoen: "Tyttäreni, ole siunattu. Minä järjestän asiat parhain päin." 

 
Merkit ovat muun muassa samoista teemoista olevat puheenaiheet, aiheista, jotka otan puheeksi ja joista kuulen randomisti puhuttavan jossain podcastissä noin viikon sisällä ja sitten lukemassani romaanissa samana iltana. Miten sattuikin? No koska Jumala. 💗 
 
Enää en huolehdi kaikesta niin paljon, mikä on ollut mukava asia havaita. Jumala pitää musta hyvää huolta ja pitää mua turvallisessa otteessaan. 

Eräs asia, josta olen stressannut, ratkesi seuraavana päivänä (26.7.2023). Kiitos Herralle! 

En tiedä, voiko ihminen koskaan elää huolivapaata elämää. Aina löytyy jokin mistä stressata. Mutta Jumala yleensä järjestää asiat niin, että huoli loppuu joskus. Ja sitten tulee uusi huoli, johon Jumala myös tuo ratkaisun. Se millä aikavälillä Jumala poistaa huolen, ei useinkaan tapahdu hetkessä, vaan vie aikaa. Kuten Raamatussa israelilaiset kokivat huolta siitä, pääsevätkö Luvattuun maahan. He vaelsivat 40 vuotta autiomaassa. Ei ihme, että he menettivät toivoaan! Jumala kuitenkin osoitti heille, että ei huolta ja huoli poistui hetkeksi. Silti he stressasivat, koska kaikki oli Jumalan käsissä, näkymättömän, mutta näkyvästi toimivan Jumalan käsissä. Eivät he nähneet, pääsevätkö perille, kun vasta 40 vuoden jälkeen. On vaikea luottaa siihen, mitä ei vielä näe, kun on tuskissaan ja epävarmana tulevasta. Mutta uskon siihen, että huolehdimme tai emme, Jumala kääntää asiat parhain päin. Hän näkee pienuutemme ja epävarmuutemme tulevaisuuden suhteen ja ymmärtää meitä. Minä aion turvata Jumalaan, vaikka kuinka huolehtisinkin.

Vaikka emme lakkaisi huolehtimasta, Jumala yrittää kasvattaa luottamustamme itseensä. Elämä maan päällä on yhtä epävarmaa sohellusta ainakin minulla. Joskus menee paremmin ja nyt etenkin. Jumala haluaa näyttää meille, että vaikka me emme ihan aina luota hänen johdatukseensa, hän ottaa meidät lämpimään syleilyyn. Syli on aina siellä. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei muutu teimme mitä tahansa. Mutta meidän tulee välittää Jumalan Sanasta, jotta pysymme lähellä häntä ja pääsisimme joskus kotiin Hänen luoksensa. Siellä vihdoin saamme elää täysin vailla huolta. Kuten Ilmestyskirjassa sanotaan: ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."Ilm.21:4 

Tässä vielä kuva sen biisin sanoista, joita luin biisiä kuunnellessani tuona päivänä, kun aloin tätä tekstiä muodostamaan. Kuina osuva tämä onkin tähän tekstiin.