Mietteitä mielen päällä

Olen pohtinut vakkariduunipaikan ja keikkailun välillä. Sekä osa-aikaisen ja kokoaikaisen välillä. Yhtenä iltana käydessäni vuoteeseeni sain vahvistuksen siitä, että keikkatyö on minulle sopiva vaihtoehto tällä hetkellä. Kun tätä ajattelin, mietin myös hakemiani työpaikkoja ja päädyin siihen tulokseen, ettei minua haittaa vaikken tulisi valituksi, sillä keikkailu on hyvä. Nyt pääsen tutustumaan eri paikkoihin ja kehityn niissä ihmisenä. Ja voin säännöstellä työn määriä mikä on hyvä kuntoutumiseni kannalta.

Seuraavana päivänä näistä mietteistäni, sain puhelun. Toisessa päässä oli haastattelijani yhteen työpaikkaan. Hän kertoi, etten tullut valituksi. Vähän se kyllä harmitti, mutta eilispäivän pohdinta tasoitti tietä, ettei harmitukseni ollut kuin hetkellisesti tuntuva harmin tunne. Kiitos Jumalalle tästä. Hän ohjaa minua ja antaa ajatuksia pohdittaviksi. Voin päättää otanko ne omikseni vai en.

Mitä tulee mielipiteisiin ja muiden ajatusten ottamisesta omiksi, niin en anna enää muiden mielipiteiden painaa omiani enemmän. Tästä asiasta puhuin viimeksi terapeuttini kanssa. Aloitin nimittäin lyhytterapian. Se on saanut uusia ajatuksia virtaamaan, mikä on ollut hienoa huomata. Joten work on progress. Tavoitteena eheämpi minä.