Fillarointia ja mukavia kohtaamisia

On ollut taas mukavia pieniä kohtaamisia ihmisten kanssa. Olen kommunikoinut randomeiden kanssa paljon nyt kesän alussa. Muun muassa pyöräilijälle liikennevaloissa, hymyilemällä jollekin, joka auttoi minua, puhumalla pyörätrafiikassa junassa, että kuka jää milläkin asemalla, jotta voin henkisesti valmistautua heidän lähtöönsä, sillä olin useamman ihmisen tiellä.

Eilinen oli ihana päivä. Työskentelin päiväkodissa, jossa eräs poika oli erittäin mukava minulle. Halasimme, ja hän sanoi minua ihanaksi. Hän on alle kolmevuotias, mutta puhuu jo paljon useita sanoja ladellen. Miten rikasta hänen kielensä onkaan! Ja miten kiva poika hän on! Hän ja muut lapset siinä samaisessa huoneessa kuuntelivat minua, kun pyysin heitä siivoamaan jälkensä ensiksi pienen vastustelun jälkeen.

Nyt minun on tullut pyöräiltyä paljon. Juokseminen on jäänyt vähemmälle, mutta ehkä viikonloppuna sitten taas lähden lenkille. Mikä ei kuitenkaan ole jäänyt vähemmälle, vaan päinvastoin niin kirjoittaminen! Rakastan ajatusteni tuomista esille kirjoittamalla. Sen vuoksi kirjoitankin tätä blogia myös teitä ajatellen. Ehkä te saatte niistä jotain oivalluksia, iloa tai rohkaisua päiviinne. Vai saatteko?