Maailman ehdot: Muiden asettamat ehdot

Tässä blogikirjoituksessani kerron muun muassa työelämän ehtoja meille ihmisille ja oman näkemykseni muiden asettamista ehdoista suhteessa meihin. Onko mielestäsi oikeutettua, että sun pitäisi aina mukautua muiden ehtoihin? Entä jos voisit itse asettaa omat ehtosi?

Malliesimerkit

Maailmassa tapahtuvat muutokset koetaan malliesimerkiksi. Esimerkiksi kun maailmalla tapahtuu niin, että homoavioliitot hyväksytään, niin se näyttäisi meille hyvän malliesimerkin homoavioliittojen olevan aivan okei. Odotetaan, että kun jossain muuallakin on ok, niin meilläkin pitäisi olla. Ja kun joku seurustelee kolmekymmentä vuotta vanhemman ihmisen kanssa, että no kun tuokin teki noin, että miksen minäkin. Maailma odottaa, että ihmiset saavat pontta toteuttaakseen jopa Raamatun vastaisia asioita. Mutta, kun on näytetty esimerkkiä niin kaikki maailman esimerkit ovat ok. Onko sitten näin?

Edellytykset voivat olla hyvästä

Sini-Sofia Savola haastattelee psykologi Tiina Tuomista. He puhuvat siitä, kuinka esihenkilöksi saatetaan valita hyvä työntekijä, joka siis ylennetään tähän pestiin. Hänellä ei kuitenkaan välttämättä ole niitä edellytyksiä tai koulutusta, mitä työ vaatii. Siispä mielestäni jossain määrin on perustellusti sääntö eikä poikkeus mukautua jonkin ehtoihin, tässä tapauksessa työpaikan vaatimuksiin. Esihenkilön tehtävänä on työntekijöiden hyvinvoinnista ja työkyvykkyydestä huolehtiminen, jatkaa Tuominen. Mielestäni tämä on aika vaativa tehtävä, etenkin tällöin, jos ei ole koulutusta tähän työtehtävään. Silloin ei välttämättä tiedä oleellisia asioita, jotka olisivat hyödyllisiä työtehtävän hoitamisen kannalta. Onhan se varmasti koulutetullekin vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa kouluttamattomalle. Vai mitä itse luulet?

Rakkaus on tärkeä arvo

Työpaikoilla ei ole näkyvänä arvona rakkaus, joka koskettaisi itseään ja muita, sanoo asiantuntijapsykologi Tuominen. Mielestäni se olisi kuitenkin tärkeä arvo ja ehto, että kaikki kohtelisimme toisiamme kunnioittaen ja rakkaudella. Kuinka paljon paremmin työpaikalla viihtyisi, jos tämä olisi arvo, jota vaalittaisiin ja jota vastaan toimimalla siihen todella puututtaisiin.

Miksi on minä vastaan maailma, eikä me vastaan maailma?

Yhteiskunta vaatii meiltä paljon, mikä saa meidät voimaan huonosti. Tuominen sanoo, että osatyökykyisten markkinat ovat huonot, sillä heille ei uskalleta antaa mahdollisuutta työpaikan saamiseen. Yksinpärjäämisen kulttuuri on huono. Kun työpaikka ei tule vastaan esimerkiksi mielenterveydellisiä ongelmia kohdatessa, vaan yksilön on pärjättävä omin keinoin. Kulttuurissamme on siis paljon vaativuutta, kun yksin pärjäämisen lisäksi pitää suorittaa ja lepo on ansaittua kovan työn jälkeen tai vasta sitten, kun on todella sairas tai kärsivä, sanoo Tuominen ottaen kantaa tähän ilmiöön. Emmekö voisi olla toinen toistemme tukena, eikä velvoittaa yksilöä hoitamaan ongelmansa yksin? Sekä uskaltaa tarjota työtä osatyökykyisille?

Sosiaalinen arvo

Savola johdattelee kysymyksillään aihetta eteenpäin. Tuominen sanoo, että sosiaalisen arvon hakemista voi olla työssään eteneminen ja palkan nousu. Omasta mielestäni myös avioliittoon päätyminen. Mielestäni on kurjaa, jos näillä asioilla halutaan pröystäillä muille, että katsokaa, oon saavuttanut elämässäni paljon. Yritäpä pistää paremmaksi. Ikään kuin elämä olisi yhtä kilpailua. ”Competition breeds excellence”. Käännettynä kilpailu luo erinomaisuutta eli kilpailun ansiosta ihmiset ovat motivoituneempia suoriutumaan paremmin. Tämä on sitä kapitalistista ajattelua. Kysynkin, että onko tärkeää päihittää toinen millään tavalla? Miksi vertailla itseään ja omia saavutuksiaan muihin? Tuominen jatkaa, että olemme herkkiä ja sisäistämme tällaisia asioita, vaikka meidän arvoinamme ei olisi, että tulen arvostetuksi mun lähiympäristössä ja suomalaisessa yhteiskunnassa, ne silti vaikuttavat meidän toimintaamme alitajuisesti. Rakkaus, inhimillisyys ja keskeneräisyys puuttuvat tästä tarinasta. Näitä kaikkia ihminen tarvitsee ollakseen kokonainen ja joustava yksilö. Eikö yhteiskunnassamme etenkään työelämässä oteta tätä huomioon? Voisiko olla toisin? Heitän nämä muutamat kysymykset ilmaan.

Kultaisen häkin syndrooma

Kaikki haluavat sen kultaisen häkin, koska kaikilla se on ja muut voi ihailla sua ja voit saada yhteenkuuluvuutta ja kyvykkyyden tuntemusta, ja autonomiaa, mutta sen hinta voi olla todella kova, sanoo Tuominen. Hän antaa esimerkkinä, että ihminen elää tulevaisuuttaan eli eläköitymistä varten eläkkeen kynnyksellä. Eläkkeellä ei kuitenkaan osaa elää sitä elämää, josta oli unelmoinut. Kun on valehdellut itselleen niin pitkään ja kadottanut itsensä tehden työtä, mistä ei pidä. On antanut ison osan itsestään, mikä on psyykkisesti raskasta. Tästä pohdin, että sitten pitäisi löytää itsensä uudestaan, mikä ei ole helppo prosessi. Se saa miettimään, onko se kaikkien ihailema asia kuten vasta eläkkeellä elämästä nauttiminen kuitenkaan juuri sinulle sopiva. Ettei se vain ole kultainen häkkisi. Häkki, joka loppujen lopuksi rajoittaa sinua. Eikö olisi parempi elää elämää nauttien siitä jo nyt ei vasta tulevaisuudessa?

Entä jos edellytettäisiin, että olisimme mahdollisimman paljon oma itsemme?

Tuominen puhuu psykologisesta turvallisuudesta: Eli että ihminen voi olla oma itsensä työpaikalla ilman, että tulee naurunalaiseksi. On liian idealistisesti sanottu, että voi olla oma itsensä, koska ihmisen täytyy jättää pieni osa itsestään kotiin ja hänelle tulee tietynlainen ryhmäidentiteetti. Kuitenkin tarkoitus olisi olla mahdollisimman paljon oma itsemme työpaikalla kuin mahdollista. Tämä toisi sellaista yhteisöllisyyttä ja lämpöä, mitä me ihmiset tarvitsemme, jatkaa Tuominen.

Omaa pohdintaa

On raskasta, jos teet työtä, jossa joudut pienentämään itseäsi paljon. Esimerkiksi silloin, jos arvosi eivät kohtaa työpaikkasi arvojen kanssa. Tällöin olisi varmaan fiksuinta vaihtaa työpaikkaa, ettei tee itselleen henkistä vahinkoa, jos kokee vahvasti työssäolon vaikeaksi. Sun ei tarvitse mukautua ja muokata itseäsi sellaiseksi, mistä et pidä! Se tekee vain sulle hallaa. Älä anna muiden odotusten mennä omiesi edelle ja mahdollisesti pilata hyvä sisäinen kehityksesi. Toki joskus muiden odotuksiin vastaamalla, saat jotain hyödyllistä itselle – kaikki ei ole niin mustavalkoista, kuten viisas veljeni tokaisi.

Itse mun on joskus tullut mietittyä liikaa muiden ihmisten odotuksia, eikä niinkään omia. On tärkeää miettiä, mitä itse haluaa eikä niinkään muiden tahtoa. Kompromissit on toki välillä ok, mutta kaikkia ei pidä miellyttää. Tärkeintä on olla oma itsensä ja ettei jousta arvoistaan!

Mitä tulee maailman näyttämiin esimerkkeihin, niin kaikki eivät ole hyvästä. Kun alamme tekemään asioita maailman mukaan, jotkin niistä satuttavat meitä tiedostamattamme. Siksi on tärkeää kuunnella sydäntään ja Luojamme tahtoa.  Kyllä nyt Luojamme tietää parhaiten. God knows best eikä Hogan knows best, kuten erään sarjan nimi kuului.

Ajattelemme, että minun täytyy olla ahkerampi ja tehdä enemmän, jotta olen ansainnut paikkani.  Muut pitävät mua laiskana, jos en nyt saa tätä valmiiksi. Muiden vaatimukset ja odotukset vaikuttavat enemmän tai vähemmän toimintaamme. Pitääkö meidän aina vain verrata itseämme muihin? Sekä miettiä toimiemme sopimista muiden vaatimuksiin? Rakkaus, inhimillisyys ja keskeneräisyys puuttuvat työyhteiskunnastamme ja mitä luultavammin myös siviilielämästämme. Että jaksaisimme töitä ja elämäämme, tarvitsemme näitä ominaisuuksia, etenkin rakkautta etenkin itseämme, mutta myös muita kohtaan. Mistä me saamme oikeanlaisen rakkauden pohjan? Kuka voi näyttää meille juuri sen oikeanlaisen rakkauden? Tämä tulee selviämään tämän tekstini tulevasta jatko-osasta.

Lähteet

Savola, S-S. (2022). Hyvän mielenterveyden työ ja elämä (Tiina Tuominen) | #sinnu 83. Saatavilla 16.7.2022 https://open.spotify.com/episode/4yZxmCyuV9reLqBLxgjn2T?si=z_yexhjYRRmBQExdnpNXYw&utm_source=copy-link

 


Kommentit

Suositut tekstit