Toivoa ja mansikoita

Olin töissä päiväkodissa alle kolme vuotiaiden lasten parissa. Siellä lapsi ojensi minulle punaisen marjan. Sanoin, että tämä on jordgubba ja kysyin, tietääkö lapsi mitä se tarkoittaa. Lapsi vastasi, että mansikkaa, mikä oli ihan oikein.

Oli mukavaa olla lasten seurassa. Nautin siitä nyt entistä enemmän, kun en omaa enää suorittamisasennetta töiden suhteen. Eräällä työkaverillani on sama nimi kuin henkilöllä, joka minua haastatteli asumisneuvojan työpaikkaan. Tämä tuntui jokseenkin johdatukselta. Sain ikään kuin vahvistuksen siitä, että työt odottavat minua Hauskaa, kun näin metrossa Strawberry -mainoksen, joka toi heti mieleeni sen lapsen päiväkodista mansikan kanssa.

Töiden jälkeen käväisin kotona vaihtamassa treenivaatteet ja lähdin salille. Juoksin juoksumatolla ja sitten tein kolme sarjaa reisilihaksia. Mietin, että olipa kiva myös se, että saan töitä, vaikka en sitä työtä asumisneuvojana saanutkaan. Toivoa ei ole menetetty. Siksi aurinko ilmestyi esiin pilven takaa hetki sitten vahvistamaan asian.