Hyvät ja huonot ihmissuhteet

Kaikki ihmissuhteet eivät ole niin mustavalkoisia, että ne olisivat joko erittäin huonoja tai erittäin hyviä.

Eräs uskovainen siskoni on ihmisenä ainakin face 2 face todella mukava ja ihana. Hänen kommunikointitaitonsa somen välityksellä on kuitenkin törkeää. Esimerkiksi tilanne, jossa olimme sopineet tapaavamme seuraavana päivänä niin hänestä ei kuulunut yhtään mitään sen jälkeen, kun olisi pitänyt sopia tarkempaa ajankohtaa. Kuitenkin noin parin viikon päästä, kun kohtasimme sattumoisin paikassa A, niin hän alkoi ladella syitä, miksei tapaaminen onnistunut, vaikken sitä mitenkään itse maininnut. Kuulemma hänellä oli töitä, mutta ei sitten voinut minulle aiemmin tiedottaa siitä, ööö mitä ihmettä? Tällainen samantapainen tilanne tuli toiste, kun ehdotin tapaamista hänelle, niin hän kyllä vastasi minulle ja kysyi kysymyksen. Minä taas vastasin hänelle, mutta sitten hän ignoorasi minut täysin. Näetkö tässä selvän kaavan? Minä näen. Hän ei vain halua tavata minua, vaikka ensin on iloinen ehdotuksestani. Hän on kyllä joskus ehdottanut itsekin tapaamista, joten en oikein ymmärrä häntä. Time out please.

Hänen kanssaan tekemisissä oleminen on opettanut minulle sen, että jotkut yrittävät viilata linssiin. Ovat olevinaan hyvin mukavia siihen asti, kunnes ei taas ole. Koska omat rajani ovat jokseenkin alkaneet pelittämään, niin osasin vastata napakasti hänelle takaisin enkä suodattanut hänen valheitaan hänen minun ignooramisestaan. Se on haastanut minua kasvuun ja monen moiset muut tilanteet. Esimerkiksi tänään huolehdin oikeudestani, kun eräs mies ohitti minut jonossa. Sanoin hänelle, että tuo oli törkeää.

Olen kiitollinen niistä ihanista ihmisistä, jotka kuuluvat nyt elämääni. He osaavat olla kannustavia ja iloita onnistumisistani. Heidän seurastaan nautin. Voin jakaa heille ilojani ja surujani. Useiden ihmisten kanssa meitä yhdistää sama usko Jumalaan, mikä on todella ihanaa. Myös hyvä huumorintaju. Kaikilla ystävilläni on hyvä huumorintaju! Peppiina Meronen sanoo, että muista huolimatta on tärkeintä seurata omaa polkuamme ja loistaa valoamme tehden sydämemme asioita. Tämä taas saa aikaan sen, että oikeat ihmiset näkevät ja löytävät meidät. (Meronen, s. 273.) Tämä saa myös jotkut poistumaan elämästämme, mutta elämään kuuluu muutoksia. Kaikki ei ole pysyvää.

 

 

Lähteet

Peppiina Meronen - Pieni rohkaisukirja  (2023).